Meidän juhannusviikko alkoi nuhanenäisellä vauvalla ja rintatulehdusta potevalla, kuumeisella äidillä. Päässä heitti, lämpö nousi ja laski, vauvan päiväunet menivät rohinaksi ja heräilyksi, imetys tuskastutti, Niilo uhmaili ja kiukutteli joka asiasta, eikä mistään oikein tuntunut tulevan mitään.
Keskiviikkona jälleen kerran yhden kiukku-huuto-raivari-en-syö-lounasta-ja-seison-tuolilla -kohtauksen jälkeen Niilo putosi Tripp Trappiltaan takaraivo edellä lattialle. Olin juuri ottanut vasta heränneen vauvan syliin, ja paistoin itselleni broilerpihvejä lounaaksi, kun poika istahti tuolin selkänojan yli. Jalat vilahtivat ja kuului kova kumaus, jota seurasi sitten tietenkin kauhea huuto. Äkkiä levy pois päältä, vauva sitteriin ja itkevä poika syliin.
Kyllä kuulkaa säikähdin. Mielessä kävivät kaikki aivotärähdyksestä niskan murtumiin. Onneksi Niilo rauhoittui nopeasti ja sain hänet päiväunille. Soitin OYSin terveysneuvontaan, josta käskettiin herättää poika tunnin päästä ja seurailla mahdollisia aivotärähdyksen oireita.
Säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. Niilo oli herättyään ihan oma itsensä, mitä nyt välillä hieroskeli päätään ja valitti "auts". Takaraivolle tuli komea kuhmu ja mustelma, joten ei ihmekään, jos vähän sattui.
Itselleni nousi keskiviikkoiltana kuume 38,6 asteeseen. Torstaina soittelin lääkäriaikaa, ja kävin hakemassa antibiootit. Mies tuli töistä vähän aikaisemmin kotiin, pakattiin koko perheen reissukamppeet autoon ja ajeltiin iltaa vasten juhannuksen viettoon lasten mummilaan. Kuume pysyi poissa, ja lääkeet alkoivat aika pian purra. Juhannuspäivänä ei ollut enää tietoakaan mistään tulehduksesta. Ja hyvä niin, sillä vietimme pienimuotoisesti lapsuudenystäväni häitä.
Juhannusreissu oli kaikin puolin onnistunut. Niilolla riitti touhua ja leikkikavereita, tyttö nukkui kahtena yönä 6h unipätkät, ei tarvinnut itse laittaa ruokaa eikä siivota, ja itsellekin oli juttukavereita ja päiväkahviseuraa.
Taidamme suunnata mummilaan vielä toisenkin kerran tänä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti