Jouluntoivotus

Tänään leivotaan pipareita ja torttuja. Huomenna hoidetaan loput siivoukset, ja rauhoitutaan joulunviettoon. Aattona mennään lasten mummulaan, joulupäivänä isotädille ja tapanina isomummilaan. Välipäivät taidetaan viettää kotona. Uudelle vuodelle ei ole vielä suunnitelmia, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä.

Hyvää Joulua kaikille! <3

Nessuja lisää, kiitos!

Meille on iskenyt jouluflunssa. Ollaan koko perhe jo toista viikkoa nuhassa ja köhässä. Pää on täynnä sahanpurua ja kurkussa asustaa raastinrauta.

Kaiken sairastamisen lisäksi tyttö päätti alkaa yhtä aikaa tekemään yläetuhampaita, ja niitäkin sitten itkettiin yöt ja kiukuteltiin päivät. Onneksi tulivat läpi, helpotti edes vähän.

Joulufiilis ei nyt ole ihan huipussaan, mutta eiköhän se tästä. Kortit kerkesivät matkaan juuri ja juuri ajoissa halpaan hintaan, ja lahjaostoksetkin saatiin hoidettua miehen kanssa maanantaina (kiitos lastenvahdiksi rientäneen mummun).

Toivottavasti tämä lenssu hellittäisi edes pyhiksi.

Valaisin olohuoneeseen

Päätettiin miehen kanssa, että ostetaan tänä vuonna yhteiseksi joululahjaksi uusi valaisin olohuoneeseen. Tällä hetkellä virkaa toimittaa aikanaan makuuhuoneeseen ostettu riippuvarjostin, joka olisi tarkotus myydä eteenpäin.

Mutta voihan valinnan vaikeus!

Tässä olisi mun mielestä muutama ihan varteen otettava vaihtoehto. Mieheltä ei ole kysytty vielä mitään. Heh.

Ylhäältä alas: Ikean Hektar, Norman Copenhagen Norm 06, Yrjö Harsian Taifuuni, Muuton Unfold ja Eero Aarnion Vaasi

Kenties joku näistä? Vai eikö sittenkään?

Kuvat Ikea, Kodin1 ja Finnish Design Shop

Päiväuniaika.

Tuntuu olevan kirosana tässä perheessä. Ainakin tuon kaksivuotiaan kohdalla. Ei puhettakaan rauhallisesta äidin omasta ajasta teen ja pullan kera blogeja selaillen tai kaulahuivia neuloen...joo ei todellakaan. Pienemmän kun saa lykättyä vaunuihin ja ulos unille, niin isomman kanssa alkaa kolmas maailmansota. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Niilo keksii kaikki mahdolliset temppuilut juuri silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Sängyssä ei pysytä hetkeäkään, laitetaan valot päälle ja aletaan leikkimään heti, kun äiti tai isi poistuu huoneesta. Siellä omassa huoneessa ei myöskään haluta olla, vaan aina mahdollisuuden tullen karataan nauraen hyppimään olohuoneen sohvalle. Kiellot ja käskyt kaikuu ihan kuuroille korville, ja äidin hermot on kireämmällä kuin viulun kieli.

Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa? Yöunille meno illalla on ihan samalaista sirkusta, mutta silloin on sentään yleensä mies apuna. Päiväuniaikaan on homma hoidettava yksin. Pitäisi jaksaa olla fiksu aikuinen, puhua ja komentaa rauhallisesti, olla johdonmukainen ja niin edelleen....

Eipä onnistunut tänäänkään. Huutamiseksi meni sekä pojalla että äidillä.

Eilen jouduttiin pitkästä aikaa laittamaan poika rattaisiin ja vöihin, että saatiin uhmailija aloilleen, rauhoittumaan ja lopulta nukahtamaan.

Paskamutsinatsi täällä terve.

Aina ei vaan jaksais.

Ikean joulu

Nämä vois kotiuttaa meille! 

Harmi, kun en taida päästä Ikeaan ennen joulua. Täytyy varmaan hyödyntää sitten tammikuun alet.

Kuvaukselliset

Näissä merkeissä sujuivat meidän joulukorttikuvaukset. Meinasi kyllä usko loppua koko touhuun! Lapsista pienempi oli enemmän mukana äidin visioissa, isompaa taas ei meinannut millään saada edes pysymään kuvauspaikaksi suunnitellulla sängyllä ilman älytöntä kiukkukohtausta...

Muutamasta kymmenestä otetusta kuvasta ainoastaan yksi oli joulukorttikelpoinen. Sen taidan julkaista sitten lähempänä joulua. :)

PS. Joo, näitte oikein. Meidän korteissa seikkailee lasten lisäksi Salama McQueen kavereineen...ilman niitä olisi tuskin saatu sitä yhtäkään onnistunutta kuvaa otettua. Kaksivuotias osaa olla aika tuittupää.

Ryhtiliike!

No niin, jokohan se ois aika ottaa itteä niskasta kii ja ryhdistäytyä tän blogin kanssa. Ja vähän kaiken muunki. Nyt on kyllä iskeny joku ihan totaalinen kaamoskooma. Tuntuu, etten saa itteä hereille koko päivänä, ku on niin pimeää! Loppuviikon lumisateita odotellessa...

Lilja teki kolmessa ja puolessa viikossa neljä hammasta,  ja yöunet oli sitten sen mukaiset. Onneksi nyt nukutaan paremmin, muuten en kyllä tiä miten jaksaisin. Neiti on myös oppinut menemään itse lattialla istumaan, ja muuta ei nyt sitten tehdäkään. Konttausta treenataan myös kovasti, mutta hiljaa hyvä tulee...ainakin äidin ja isoveljen mielestä. Niilo ei tykkää yhtään, kun Lilja pääsee jo sekoittamaan hänen leikit...

Joulukin lähestyy, ja tekis mieli kaivella jo jotain koristeita esiin...vaan ensin täytyis saada siivottua tämä huusholli. Joulukortit on tilattu ja askarreltu, lahjalistaa tehty ja pyhien viettoa vähän jo mietitty.

Oli muuten ihan mielenkiintoiset kuvaussessiot lasten kanssa joulukortteja varten...taidanpa laittaa seuraavaan postaukseen vähän todisteaineistoa. ;)

Hiljaista pitelee

Monta kertaa olen istunut tähän koneelle, ja ajatellut päivittää blogia. Vaan kun ei ole oikein ollut mitään asiaa, niin ei sitten väkisin. Mutta hengissä täällä ollaan.

Eletään ihan perus arkea, mitä nyt mies pitää viimeistä jäljellä olevaa isyyslomaviikkoa ja tänään iski ensimmäiset flunssaoireet 3/4 perheestä. Tytöllä vuotaa nenä, ja me vanhemmat litkitään kuppi kaupalla teetä, jottei kaktukset kurkussa kasvaisi kovin suuriksi ja piikikkäiksi...

Neiti täytti tänään puoli vuotta. Sen kunniaksi istuskeltiin syöttötuolissa ruoka-aikoina. Hienosti meni! Suusta löytyy kaksi terävää hammasta, kiinteitä ruokia menee jonkin verran, konttausasento on löytynyt, navan ympäri pyöritään ja muutenkin möngerretään miten sattuu lattialla...ryömimistä jollain tietyllä tyylillä tai tiettyyn suuntaan ei kuitenkaan ole vielä hoksattu.

Esikoinen uhmailee, syömälakkoilee, on huomionkipeä ja tekee hänkin ilmeisesti lisää hampaita...siihen malliin kiukutellaan ja pyöritellään sormia suussa. Legoilla rakentaminen ja junaradalla leikkiminen ovat hittejä kotona, kerhossa viihdytään edelleen parina päivänä viikossa ja muumeja katsottaisiin vaikka päivät läpeensä, jos vain äiti antaisi siihen luvan.

Pimeys väsyttää, koti on kaaoksessa, huonoja yöunia takana vähän liikaa ja se flunssakin painaa nyt päälle...mutta jospa lähestyvä joulu saisi vähän eloa tähänkin kotiäitiin, ja iloisempaa mieltä aikaiseksi?

Lunta!

 

Kylläpä oltiin aamulla ihmeissään! Yön aikana oli joka paikkaan satanut ihana valkoinen lumipeite. Niilo on aamupäivän ulkoilusta lähtien vähän väliä kurkkinut ikkunasta, ja hokenut "unta". Saapa nähdä, montako päivää tästä valkeudesta saadaan nauttia...

Aamupäiväpuistoilu

Käytiin tänään pitkästä aikaa leikkipuistossa. Viime aikoina ulkoilut ovat keskittyneet lähinnä omaan pihaan ja taloyhtiön maille. Vaihtelu virkistää!

Eilinen päivä oli kaikin puolin surkea, lapset kiukuttelivat ja oma mieli oli jostain syystä ihan maassa. Tänään herättiin uuteen päivään positiivisemmalla mielellä, ja kaikki onkin sujunut varsin mallikkaasti. Kuopus nukkui kolmen tunnin päiväunet, joiden aikaan ehdittiin esikoisen kanssa ulkoilla, syödä lounas ilman kiukutteluja ja asettua päikkäreillekin kohtuu helposti. Toivotaan, että tätä hyvää fiilistä kestää iltaan asti!

Sarjaton

Uusi lempimuki. Onhan se ihana!

Toppavaatteet esiin!

Niin se vain on, että talvi tekee tuloaan. Toppakamppeet kaiveltiin eilen esille, kun ulkona paukkui muutaman asteen kirpakka pakkanen. Viime talvena hyväksi todettu Kapp Ahlin toppapuku lähti tänäkin syksynä ale-kupongin ansiosta kaupasta kotiin, tosin nyt kokoa isompana. Mustanpuhuvan topan kaveriksi kotiutettiin samalla värikäs pipo ja kirkuvan punaiset kintaat. Eipähän ole niin synkkää! :)

Kenkäpuolella luotetaan taas viime talven tavoin perinteisiin Kuomiin. Ovat lämpimät ja helpot pukea taaperolle jalkaan. Kalliit Gore-Texit saavat vielä jäädä minun puolestani kaupan hyllylle, Kuomat toimii mainiosti pakkasella ja kumpparit villasukkien kera sitten loskakeleillä.

Hyväntuulinen herätys

Huomenta äiti!

Hempeä kortti

Isovanhempani muistivat minua tänään kortilla, ja äiti mansikkakakulla. Kyllä kelpaa vanheta vuodella, varsinkin kun vielä ollaan hyvän aikaa lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä. ;)

Sisarukset

Näin meillä nukuttiin eilen aamulla. Isoveljeä kädestä kiinni <3

Aamu

Pienemmän aamujumppa, isomman muumihetki, ulkona tuiskuttava räntäsade ja äidille pari kuppia teetä. Rankka viikonloppu kaipaa seurakseen rentoja aamuja arkena. Herättiinkin lasten kanssa vasta lähempänä yhdeksää. Nautitaan nyt, kun voidaan...huomenna on jo taas tiedossa kiirettä ja kerhohulinoita.

Meidän torstai

Olen herännyt lasten kanssa tänään jo seitsemän aikaan, kulkenut kerhomatkan ennen yhdeksää, vaunuillut pienemmän kanssa aamulenkin, juonut aamuteen kera Dallas-pullan, touhunnut kotihommia, kulkenut kerhomatkan toiseen kertaan puolita päivin, syönyt esikoisen kanssa lounaan ja nyt...

...yritän saada sängystä karkailevaa kaksivuotiasta päiväunille...

 

...vahdin vauvan jo kolme tuntia kestäneitä vaunu-unia...

...ja mietin, pitäisikö tälle tärähtäneelle kotiäitilookille tehdä jotain. Taitaa olla ihan yhtä tyhjän kanssa.

PS. Voisiko joku kehittää lastensänkyyn laitettavat viisipistevaljaat?