perjantai 23. joulukuuta 2011

tiistai 20. joulukuuta 2011

Jumppatuokio



Kato äiti, tästä se lähtee! Nosta ensin jalkaa, yy kaa koo...



Sitten kontalleen ja ylös!


Askel sivulle! Jaksaa, jaksaa!



Huh, olipa rankkaa...


Haloo?

Puhelimeen puhuminen on nykyään kova sana! Niilo soittaa leikeissään päivittäin ainakin mummulle ja papalle. Äidin vanha kännykkä korvalle ja sitten selostamaan kovaan ääneen päivän tapahtumia.



perjantai 16. joulukuuta 2011

Lisää hampaita!

Meidän taaperolle on tulossa ensimmäiset poskihampaat, ja se on kuulkaa rankkaa hommaa. Juuri kun muutama päivä sitten otin pojalta tutit pois, niin samaan syssyyn alkoi hammaskiukuttelut. Viime yönä Niilo heräsi puolen yön aikaan itkemään eikä rauhoittunut millään. Sormia suussa pyöritellen huusi ja itki toista tuntia, ennen kuin supon avulla saatiin ikeniä vaivannut kipu hellittämään ja nukkumatti vierailulle uudestaan.

Tämä äiti tunsi kyllä itsensä niin avuttomaksi. Ei auttanut syli, ei silittelyt, ei hyssyttelyt eikä mikään muukaan. Välillä ei saanut edes koskea pieneen, vaan heti huidottiin ja työnnettiin ja potkittiin pois päin. Saapa nähdä onko meillä edessä vielä lisää tällaisia öitä. Ja jos on, niin kuinka monta?

Pakkasta, kiitos!

Odotan huomista. Säätiedotus lupaa pakkasta, mikä onnen päivä! Viime viikolla pojan mummilassa kyläillessä ulkona näytti tältä:


Nyt kun katselen ulos ikkunasta, näen räystäältä putoilevia vesipisaroita ja terassilla kasan loskaa. Aurauksen sijaan teille kylvetään soraa ja hiekkaa. On märkää, harmaata ja ankeaa. Jos nyt jotain positiivista koitetaan keksiä, niin onneksi täältä ei sentään ole kaikki lumet sulaneet pois. Ainakaan pihoilta.

Tilaukseen siis pakkasta ja vaikka vähän sitä lunta lisää. Päästäisiin pojan kanssa taas ulkoilemaankin!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Parturointia

Meidän ruuhkatukasta tuli kerta heitolla ison pojan näköinen, kun isi pääsi parturiksi. Viime viikolla tukka vielä hipoi olkapäitä, kutitteli silmiä ja oli takkuinen. Nyt ei mokomat haivenet enää kiusaa.


 



Kyllähän oli poika ihmeissään, kun tukanleikkuun jälkeen katteli itteään peilistä! Monta kertaa piti käydä kurkkaamassa, että kuka sieltä oikein katsoo takaisin.

Luopumisen tuska taisi olla kovin äidille, kun ihanasta peikkotukasta ei jäänyt paljoa jäljelle...

torstai 8. joulukuuta 2011

Voihan Blogger!

Todella ärsyttävää. Meinaa hermot mennä tämän Bloggerin kanssa. Monta päivää sitten lukuluetteloon lisäämiäni blogeja ei enää löydykään, ja kun yritän niitä uudestaan sinne lisäillä niin eipä ne sinne ilmesty. Argh! Monta hyvää blogia on nyt kadonnut luettelosta, ja joudun niitä metsästämään googlen haun avulla. Täytyy varmaan lisäillä mokomat vaan jonnekin kirjanmerkkeihin, kun ei tämä blogger ilmeisesti halua minun niitä lukevan.

Nyt kun sais vielä jostain vähän kärsivällisyyttä lisää tähän hommaan...

maanantai 5. joulukuuta 2011

Pikkutonttu

Meidän taaperoikäisellä tontulla ei meinaa pysyä tonttulakki päässä kahta sekuntia kauempaa, että äiti saisi otettua jouluisia kuvia...




Ainoa kuva, jossa kyseinen kilisevä lakki on pojan kutreilla, päätyikin sukulaisten ja kummien joulukorttiin.




Mitä sitten, jos bodyn etumus ja leuka on ihan kuolassa...kunhan tonttulakki on päässä!

torstai 1. joulukuuta 2011

Wanted


Nämä meille, kiitos! Petivaatekaappi kaipaisi vähän uudistusta. Kuvat Ikea.

Tarhareppu

Meidän perheen arki menee uusiksi tammikuussa, kun aloitan opiskelut ja Niilo päiväkodin. Nyt olisikin hakusessa pojalle fiksu tarhareppu. Tämä Fjällrävenin Kånken Mini houkuttelisi:




Pirteän keltaisena tietty! Ainoa juttu mikä vielä mietityttää, on repun koko. Korkeus on 29cm, riittääkö tuon kokoinen reppu tarhakamppeille? Lähinnä siis vaihtovaatteille...kuravaatteet, kumpparit, varakintaat ja sellaiset laitetaan varmaan kangaskassissa menemään päiväkodille silloin kun niille saattaa olla tarvetta.

Sormet syyhyten ja nettikauppoja selaillen olen jo melkein klikannut "tilaa"...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Polkka Jam

Tilasin Polkka Jamin nettikaupasta pari kivaa julistetta. Kuvat lainattu sieltä.



Nämä kehyksiin ja Niilon huoneen seinälle, sitten kun hälle sellainen saadaan. Toivon mukaan alkuvuodesta päästään remontoimaan toinenkin makuuhuoneista asuttavaan kuosiin, niin sitten pääsee sisustamaan lastenhuonetta!

torstai 24. marraskuuta 2011

Se siitä sitten

Lumelle ja valoisuudelle sanottiin hyvästit tältä erää viime yönä. Aamuun asti satoi kaatamalla vettä. Nyt on vain märkää joka paikassa ja lämpömittarikin näyttää ulos yli neljää astetta plussaa. Missä se talvi viipyy? Missä lumikinokset ja pakkaset? En edes ole erityisemmin talvi-ihminen. Inhoan kovaa pakkasta ja sitä, että täytyy pukea itsensä Michelin-ukoksi vaikka hakisi vain postin tai veisi roskat. Mutta tämä pimeä ja märkä rapakeli on kyllä melkein vielä ärsyttävämpää! Riittäisi jo tälle vuodelle.

Lohduttaudun juomalla kuumaa glögiä ja syömällä suklaakonvehteja. Jos vain tämä päivä etenee suunnitelmien mukaan, piipahdamme pojan kanssa illemmalla jouluisilla ostoksilla.

 


Mies nappasi syksymmällä kuvan naapurin koristeomenapuussa viihtyvistä tilhistä. Nyt meidän pihapiirissä pyörii lähinnä tinttejä ja punatulkkuja ruokaa etsimässä. Pitäisi laittaa talipalloja takapihan pihlajan oksille...kunhan vain saisi aikaiseksi.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Lumileikkejä ja talvivaatetusta

Tänne Oulun suunnalle satoi maanantain vastaisena yönä kunnon ensilumi. Mukavasti valaisee tätä pimeää aikaa. Tänään touhuttiin pojan kanssa pihalla. Käytiin tienvarressa ihmettelemässä autoja ja puuhasteltiin terassin reunalla lumikakkujen kanssa.


Niilon talvihaalari ostettiin jo joskus elokuun aikana Kapp Ahlista alennuskuponkien innoittamana. Muutaman viikon käyttökokemuksella hyvältä vaikuttaa! Lahkeissa on erilliset lumilukot, kunnon resorit ja leveät kengän alle tulevat kuminauhat. Hihansuissa taas on ihonmyötäiset peukalonreijällä varustetut lumilukot ja kiristettävät hihansuut. Heijastimia löytyy edestä ja takaa, mikä onkin tärkeä juttu varsinkin kun puvun väri on niin synkeän musta.


Pipoja ja kintaita meiltä löytyy useampaa sorttia. On se vaan hankalaa saada noin pienelle ne peukalot omille paikoilleen! Viime vuoden äitiyspakkauksen pipo mahtuu pojalle vielä hyvin päähän, ja sillä tarkenee mainiosti ainakin nämä lauhemmat pakkaskelit. Paukkupakkasille laitetaan sitten kunnon topattu karvareunuksellinen hattu!


Talvikengiksi meille valikoitui pienen pohdinnan jälkeen ne ihan perinteiset Kuomat. Helpot laittaa jalkaan paksunkin villasukan kanssa, kun on vähän kasvunvaraa. Märkiä kelejä varten täytyisi vielä käydä ostamassa jonkinlaiset vuorelliset kumisaappaat. Toivotaan, että näillä sitten pärjätään koko talvi. Aika ja lämpömittarin pakkaslukemat sen sitten näyttäköön...

perjantai 11. marraskuuta 2011

11.11.11

Jospa uskaltaisin tällaisena maagisena päivänä kertoa meidän pienestä suuresta ihmeestä.



Mahan kasvatusprojekti on meneillään toistamiseen. Niilosta tulee toukokuussa isoveli! Aika jännää.

lauantai 29. lokakuuta 2011

100% villaa

Viikko sitten olimme Niilon kanssa mummilassa syyslomailemassa. Lähtöpäivänä piipahdimme miehen kanssa Ruotsin puolella Ikeassa. Mukaan lähti muun muassa olohuoneeseen uusi matto, Alvine Rand. Toivoa sopii, että villamatto pitäisi talvella pienet varpaat lämpöisinä leikkien lomassa.



Ässähässäkkä

Meillä on kyllä riittänyt hulinaa viimeisten parin viikon aikana. Syntymäpäiviä, reissaamista, sairaslomaileva flunssainen isimies, nuhanenä taapero, kiukuttelua, yhden illan syömälakko, huonosti nukuttuja öitä, ylitöissä viihtynyt isimies, ulkoilua (taaperolle piti kaivaa jo toppapuku esiin), laiskoja sisäpäiviä, päänsärkyä, väsymystä, leikkimistä ja ties mitä. Huh.



Ja yksi vilkaisu kalenteriin kertoo sen, ettei tälle ässähässäkälle ole loppua näköpiirissä. Tuloillaan on ainakin lisää ylitöitä miehelle, makuuhuoneen remontti, reissaamista, syntymäpäiviä, ristiäiset, soveltuvuuskokeet ja neuvolointia. Mutta kaitpa me tästä selvitään? Jos vaikka jouluna sitten ehtisi hetken hengähtää...

perjantai 14. lokakuuta 2011

Ulkoilupuuhissa

Meillä on tapana Niilon kanssa ulkoilla joka päivä sään salliessa. Tällä viikolla on ollut lähinnä sadekelejä, joten aika monta päivää on vietetty neljän seinän sisällä. Eilen sitten viimein päästiin kerhoilemaan ja tänään leikkipuistoon. Huomaa heti, kuinka ulkoilma piristää! Poikakin on paremmalla tuulella ja nukahtaa helpommin päiväunille, kun pääsee hetkeksi pihalle.



Kahtena edellisenä viikonloppuna ollaan ulkoiltu omalla takapihalla pihatöiden merkeissä. On haravoitu, siistitty pensaita, ja kuskattu lehtiä ja oksia kottikärryillä taloyhtiön biojäteastiaan. Niilo on ollut apuna omalla tavallaan konttaamalla lehtikasojen yli ja levittämällä ne pitkin pihaa...


Meillä oli tämän syksyn ensimmäinen pakkasaamupäivä tänään. Kylmenevien ilmojen takia täytyy taas miettiä uusiksi taaperon vaatetus ulos lähtiessä. Omalla kohdalla se ei niinkään aiheuta päänvaivaa, mutta lasta pukiessa on olo aina vähän epävarma. Laitanko nyt liikaa vai liian vähän vaatetta? Pitäisikö laittaa lämpimien käsineiden alle vielä lapaset? Entäs millainen pipo? Neulepaita vai fleecetakki? Pärjätäänhän vielä tuulipuvulla? Mites kengät? Villasukilla vai ilman?

Niin, kymmeniä kysymyksiä joihin saa vastauksen ainoastaan kokeilemalla. Tänään pojalla oli kylmät sormet tunnin ulkoilun jälkeen, vaikka käsissä oli lapaset ja välikausikintaat. Huomenna siis mietimme käsinepolitiikkaa uusiksi.

torstai 6. lokakuuta 2011

Minä syön itse!







Meidän taapero ei suostu enää istumaan ruokapöydässä vain syötettävänä. Täytyy saada oma lusikka käteen, muuten suu pysyy tiukasti kiinni ja kiukkukohtaus on lähempänä kuin äiti arvaakaan. Sotkua syntyy, mutta eihän mitään opi ellei harjoittele!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ensimmäinen isompi vahinko

Meillä on sattunut ja tapahtunut. Niilo työnteli potkumopoaan sen verran innokkaasti, että muksahti naama edellä parketille. Löi nenävarren (jossa on muistona komea mustelma) ja suun lattiaan sillä tuloksella, että verta valui nenästä ja suusta. Alahampaat osuivat ylähampaiden taa ikeniin ja ylähuulikin sai osumaa. Ressukka itki surkeana puoli tuntia sattumuksen jälkeen. Huuli turposi ainakin kaksinkertaiseksi ja suu oli varmasti kipeä.


Päiväunille nukahdettiin äidin syliin kyyneleet poskilla. Unien jälkeen vielä vähän itkettiin ja syliteltiin ennen kuin kiinnostus leluja kohtaan vei voiton murehtimiselta. Hetkessä poika oli kuin mitään vahinkoa ei olisi sattunutkaan! Itse olisin vastaavassa tilanteessa varmaan maannut loppupäivän peiton alla kylmä kääre naamalla...

Pari päivää meni vähän sileämpää ruokaa syödessä, mutta muuten haaverista selvittiin ihan kunnialla. Huulen turvotus laski ja hampaiden pesukin onnistuu jo normaalisti. Kohti uusia seikkailuja (ja sattumuksia) siis!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Taaperon touhuja

Meillä asuu pieni touhottaja. Menoa ja meininkiä riittäisi vaikka muille jakaa! Taapero - jota myös Niiloksi kutsutaan - liikkuu koko ajan, hän ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan. On niin paljon tekemistä, tutkimista ja uusia nurkkia valloitettavana. Ja tottakai touhutessa pitää pienen papupadan selostaa taaperokielellä mitä milloinkin tehdään. Ja se vasta välillä hauskan kuuloista onkin!


 Meillä tykätään kovasti työnnellä jakkaroita, tuoleja, taaperokärryä, potkumopoa ja kaikkea muutakin, minkä vaan saa itse liikkeelle. Ja voi sitä harmistusta, kun tällainen työnnettävä sitten tökkää seinään ja matka tyssää! Silloin tulee kiukku ja äidille äkkiä kiire auttamaan.




Äidin ja isin sängyllä möyriminen on myös yksi lempipuuhista. Kieritään, pyöritään, hämmennetään tyynyjä, hihkutaan innosta ja taputetaan. Voi että on hauskaa! Ja onpa jo opittu tulemaan itse nätisti sängystä alaskin. Tosin kun tasapaino ja suuntavaisto ei vielä ole ihan parhaimmillaan, niin tarkkana saa olla ettei pieni vahingossa putoa takaraivo tai pylly edellä lattialle riehumisen lomassa.



Ulkona meillä viihdytään päivittäin. Aamupäivisin mennään leikkipuistoon touhuamaan, ja joskus iltaisin vielä piipahdetaan omalla takapihalla. Uni ja ruoka maistuu hyvin, kun saa raitista ilmaa. Ja helpottaa muuten kummasti myös kiukuttelun suhteen!


Niilo on selvästi viime aikoina innostunut kiipeilemisestä. Tv-taso, olohuoneen pieni pöytä, lelulaatikko ja syöttötuoli on jo valoitettu! Ja toki myös kuvassa oleva Brion potkumopo. Mopolla päästään jo vähän eteenpäinkin...hitaasti mutta varmasti. Äitihän toki odottaa innolla, milloin poika oppii kiipeämään sohvalle ja keittiön tuoleille...tai sitten ei.



Keittiön alakaapitkaan eivät ole enää turvassa pienen taaperon tutkimusmatkoilla. Kattilat ja paistinpannut  kolisee, kun Niilo suunnittelee ilmeisesti päivän ruokalistaa äidin puolesta...

tiistai 30. elokuuta 2011

Syksyn satoa

Meillä on pieni piha. Ja pihalla pieni omenapuu. Ja omenapuussa isoja, punaisia omenoita. Pieni herkkusuu kävi nappaamassa itselleen välipalaa.


perjantai 19. elokuuta 2011

Tahtojen taistelu

Meidän taapero on aina ollut hyväntuulinen. Ihana pieni aurinkoinen poika, joka hymyilee kaikille eikä turhista kiukuttele. Ja sellainen hän on edelleen. Paitsi, että nyt on mukaan tullut aimo annos temperamenttia ja 1-vuotiaan omaa tahtoa!

Kaikki kielletty kiinnostaa. Olisi niin mukavaa vedellä töpseleitä seinästä, tutkia ja maistella. Painella pesukoneen tai tiskikoneen nappuloita, ja sekoittaa meneillään oleva pesuohjelma. Roikkua olohuoneen verhoissa pyörien ja kikattaen, koska se on niin hauskaa. Vaan sitten tulee äiti, ja komentaa napakasti EI! Ainakin viisikymmentä kertaa päivässä.

Ja mitä tekee taapero? Vetää itkupotkuraivarit. Kirjaimellisesti. Hakkaa päätään seinään ja lattiaan. Huutaa, itkee ja kiukkuaa. Repii äitiä kaulasta ja muksii otsalla nenään. Puraisee terävillä hampaillaan polvesta.

Niin, tahtojen taistelua. Ja kohta äiti saa taas olla komentamassa.

Näin nätisti meillä yleensä kuitenkin leikitään...

torstai 18. elokuuta 2011

Aloittelua

Tässä se nyt on. Oma blogi. Enhän ole tätä suunnitellutkaan kuin vuoden alusta asti. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?

Arki 1-vuotiaan taaperon kanssa on välillä yhtä hulinaa. Siitä blogille nimi. Meillä touhutaan, ulkoillaan, kiukutellaan, nauretaan, opitaan uutta, remontoidaan, sisustetaan, välillä reissataan ja sitten ihan vain ollaan ja laiskotellaan.

Lapsiperheen arkea, sitä tämä lähinnä on!