Meillä tykätään kovasti työnnellä jakkaroita, tuoleja, taaperokärryä, potkumopoa ja kaikkea muutakin, minkä vaan saa itse liikkeelle. Ja voi sitä harmistusta, kun tällainen työnnettävä sitten tökkää seinään ja matka tyssää! Silloin tulee kiukku ja äidille äkkiä kiire auttamaan.
Äidin ja isin sängyllä möyriminen on myös yksi lempipuuhista. Kieritään, pyöritään, hämmennetään tyynyjä, hihkutaan innosta ja taputetaan. Voi että on hauskaa! Ja onpa jo opittu tulemaan itse nätisti sängystä alaskin. Tosin kun tasapaino ja suuntavaisto ei vielä ole ihan parhaimmillaan, niin tarkkana saa olla ettei pieni vahingossa putoa takaraivo tai pylly edellä lattialle riehumisen lomassa.
Ulkona meillä viihdytään päivittäin. Aamupäivisin mennään leikkipuistoon touhuamaan, ja joskus iltaisin vielä piipahdetaan omalla takapihalla. Uni ja ruoka maistuu hyvin, kun saa raitista ilmaa. Ja helpottaa muuten kummasti myös kiukuttelun suhteen!
Niilo on selvästi viime aikoina innostunut kiipeilemisestä. Tv-taso, olohuoneen pieni pöytä, lelulaatikko ja syöttötuoli on jo valoitettu! Ja toki myös kuvassa oleva Brion potkumopo. Mopolla päästään jo vähän eteenpäinkin...hitaasti mutta varmasti. Äitihän toki odottaa innolla, milloin poika oppii kiipeämään sohvalle ja keittiön tuoleille...tai sitten ei.
Keittiön alakaapitkaan eivät ole enää turvassa pienen taaperon tutkimusmatkoilla. Kattilat ja paistinpannut kolisee, kun Niilo suunnittelee ilmeisesti päivän ruokalistaa äidin puolesta...
