Iso poika jo!

Niilo söi eilen ensimmäistä kertaa ihan itse koko aamu- ja iltapuuron!

Olipas vaihteeksi mukava viikonloppu! Tekemistä riitti, mutta silti tuntui jotenkin pitkästä aikaa oikealta vapaa-ajalta.

Taapero oppi eilen räpsyttelemään makuuhuoneen valokatkaisijaa...meillä taitaa tästä lähin olla iltaisin diskovalot. ;)

Arjen aherrusta

Meillä on elelty aika kiireistä arkea tämä viikko. Pitkiä työ-, koulu- ja tarhapäiviä, kotihommia, itsenäistä opiskelua ja kaikkea muuta ei niin mukavaa. Niilokin parantui kuumeestaan viikonlopuksi ja on nyt ollut ihan oma touhukas itsensä. Nuha, yskä ja puhkeavat poskihampaat vielä vaivaavat ja valvottavat pientä välillä öisin, mutta muuten ollaan ainakin toistaiseksi suht terveitä.

 
Olen kyllä huomannut, että tämä uusi hektinen arkirytmi on todella väsyttävää. Välillä katkonaisiksi jäävät liian lyhyet yöunet, kiireiset aamut, pitkät päivät oppitunneilla, kotona odottavat kotityöt ja läksyt vievät kyllä mehut ihan totaalisesti. Eikä tämä raskaana oleminen varmaan yhtään ainakaan helpota väsynyttä olotilaa.

Taapero on myös pitkän tarhapäivän jälkeen kotiin tultaessa nälkäinen ja väsynyt, jonka takia meillä on ollut aika monta kiukkuista ja itkuista iltaa tälläkin viikolla. Niilo on itse asiassa parina iltana nukahtanut kesken Pikkukakkosen isin kainaloon sohvalle, ja nukkunut pienet iltapäiväunet ruoan jälkeen.

Mutta eiköhän tämä meno tästä vielä vähän pirteämmäksi muutu, kun alkaa kevätaurinko paistaa ja saadaan tuota päivänvaloa lisää. Nyt jo huomaa päivän pidentyneen, kun neljän jälkeen kotipihaan kurvatessa ei olekaan vielä ihan säkkipimeää. ;)

Sairastupa, osa 2

Niinhän siinä kävi, että vatsatauti iski pojan jälkeen minuun ja mieheen. Koko viime viikonloppu meni potiessa huonoa oloa. Nyt on vasta loppuviikosta alkanut taas ruoka maistua normaalisti. Juuri kun päästiin kaikki takaisin terveiden kirjoihin, niin eilen illalla Niilolle nousi kuume. Nukkumaan mennessä kuumemittari näytti lukemaa 38 ja aamullakin sängystä heräsi katkonaisten unien jälkeen kuumaa hohkaava taapero. Kuumeen lisäksi on rohiseva yskä ja nuha siihen kaupan päälle. Eli meillä sairastetaan taas.

Niilo vietti aamupäivän isin kanssa kotona, ja oli nukkunut ensimmäiset päiväunetkin jo ennen kello kymmentä. Minä kävin pyörähtämässä koulussa ja tulin sitten päästämään miehen töihin loppupäiväksi. Edelleen lämpöisen oloinen pieni potilas jaksoi piristyä hetkeksi, ja näytti äidille vähän jumppaliikkeitä ja riehumista sohvalla.

Nyt näyttäisi siltä, että äidin syli on Niilosta paras paikka. Jatkamme siis päivää löhöten sohvalla ja lattiatyynyillä yöpaita päällä.

Sairastuvalta päivää

Kolme päivää tarhassa, ja nyt jo tarttui mukaan ensimmäinen tauti. Eilen illalla pari tuntia yöunilla ollut Niilo alkoi yhtäkkiä oksentaa. Puoli kolmeen mennessä oli yrjö käynyt kylässä neljä kertaa, lakanat vaihdettu kahdesti ja yöpukukin kerran. Kaksi kolmesta unikaveristakin sai painua suoraa tietä pesukoneeseen.

Tänään ollaan sitten vietetty sairaspäivää pojan kanssa kotosalla. Lakanat menivät vielä aamulla vaihtoon ja pyykkikone on saanut pyöriä ahkerasti. Pieni potilas on kyllä ollut ihmeen reipas. Ruoka on maistunut hyvin olosuhteisiin nähden ja juotavaakin on uponnut pillimehun, veden ja maidon muodossa pitkin päivää.

Aamulla laitettiin Autot-leffa pyörimään, ja siitä asti on touhuttu ja leikitty ilman kummempia kitinöitä. Päiväunille nukahtaminen kävi kyllä itkun kanssa, mutta siihen sattaa olla osasyynä kuumalta tuntunut otsa ja helottavan punaiset posket...taitaa siis olla kuumekin meillä kylässä tänään.

Huomenna Niilo viettää todennäköisesti sairaspäivää kotona isin kanssa, äidillä kun on menoa neuvolaan ja koulullakin täytyisi käydä pyörähtämässä. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, ettei tauti iske taaperon jälkeen meihin vanhempiin!

Vuokrayksiö

Siellä se vuokralainen asustaa. Kuva on noin viikon takaa rv 20+4. Niilokin pääsi kuokkimaan tähän laadukkaaseen kännykkällä räpsäistyyn otokseen. Äidin molemmat pienet <3

Ensimmäinen tarhapäivä

Niin se vain aamulla herätyskello soi 5.50 ja tämä perhe heräsi pojan ensimmäiseen tarhapäivään. Kyllä kuulkaa äitiä jännitti! Viime yön unet jäivät katkonaisiksi ja levottomiksi. Näin aamuyön tunteina oikein todentuntuista unta siitä, että nukutaan pommiin, pojalta jää koko tarhapäivä välistä ja menee päivärytmi ihan sekaisin ynnä muuta. Oli melkeinpä helpotus herätä kellon soittoon, kun pääsi mokomasta unesta eroon!

Niilon päivä oli hoitajan mukaan mennyt ihan hyvin. Tarha on vasta remontoitu ja kaikki ryhmien lapset aloittivat uusina hoitolapsina. Meidän poika oli kuulemma itkeskellyt vähiten. Ruoka oli maistunut ja päiväunillekin oli nukahtanut itsekseen unikaverin kanssa. Niilon unet tosin olivat jääneet vain puolen tunnin mittaisiksi muiden lasten itkujen ja ähinöiden takia...kotona kun on totuttu nukkumaan yksin hiljaisessa makuuhuoneessa.

Kotiin hakiessa Niilo käveli pihalla vastaan kädet ojossa. Syliin päästyä oltiin kyllä sitten aika vakavaa poikaa. Isiä tai äitiä ei katsottu silmiin ollenkaan koko kotimatkan aikana. Taisi poika olla hieman loukkaantunut. Kotona sitten reipastuttiin ja alettiin pian vaatia kiukutellen ruokaa. Välipalaksi oli maistunut kuulemma vain leipää. Ruoan jälkeen ilta menikin sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä ennen kuin seitsemän aikaan iski väsymys. Nopeasti iltapalajogurtti naamaan, iltapesut ja unikaverien seuraksi sänkyyn. Uni tuli kymmenessä minuutissa.

Äidin pieni ja reipas rakas.

Jospa huomenna osaisin ottaa oman koulupäivän hieman iisimmin. Tänään aika kului kelloa vilkuillen ja jatkuvasti miettien, mitä Niilo puuhaa ja miten on päivä sujunut.

Seinähylly hakusessa

Minä bloggailen Ikean Micke-työpöydän ääressä, joka näyttää tältä:

Näppärän kokoinen työpiste tarvisi kaverikseen jonkinlaista seinähyllyä, johon saisi nostettua laskut ja muut tärkeät paperit pois taaperon ulottuvilta. Pienet kädet ovat jo aikaa sitte valloittaneet pöydän laatikon, joten sinne ei voi mitään säästämisen arvoista laittaa.

Meidän budjetti on pieni, joten ihana klassikko String -hylly on ainakin tällä hetkellä pois suljettu vaihtoehto. Katseeni suuntautuukin miltei automaattisesti sinikeltaisen ruotsalaisjätin valikoimiin. Tällä hetkellä silmää miellyttäisi nämä hyllyt:

Molemmilla hyllyillä on hintaa alle 40e, mikä passaisi minulle vallan mainosti. Ei tarvisi ihan konkurssia pelätä, kun omat tulot koostuvat nykyään vain opintotuesta ja lapsilisästä.

Kuvat: ikea.com

Veikkaus

Pääsimme viime maanantaina kurkistamaan tulevaa kevätvauvaamme rakenneultrassa. Kaikki on niin kuin pitääkin ja tämän hetkinen painoarvio on samaa luokkaa kuin Niilosta aikoinaan. Saimme myös lääkärin mukaan 99% varman veikkauksen sukupuolesta...ette varmaan arvaa kumpi on tulossa, tyttö vai poika? ;)

Tämän pienen bodyn kävin ostamassa ultran jälkeen pikkuisen ensimmäiseksi omaksi vaatteeksi. En ole erityisemmin vaaleanpunaisen ystävä, mutta jos nyt tämän kerran...

Uuteen arkeen

Nyt on joulu ja vuoden vaihtuminen juhlittu. Meillä ne molemmat sujuivat rauhallisissa merkeissä hyvästä seurasta nauttien. Niilo ei vielä oikein ymmärtänyt pakettien avaamisen päälle eikä pukkikaan tuonut esille mitään suuria tunteenpurkauksia...taisi kuulla äänestä, että pappahan se on piiloutunut valkoisen parran taa!

Mieluisimmiksi joululahjoiksi pojan kohdalla osoittautuivat autokirjat, BMW-merkkinen pikkuauto ja keinuhevonen. Paketeista paljastui näiden lisäksi muun muassa Brion junarataa, legoja ja vaatetta. Kuvassa olevalla isolla Plaston kuorma-autolla huristellaan ulkoleikeissä!

Huomenna tämä mamma palaa muutaman vuoden tauon jälkeen koulun penkille ja ensi viikolla koittaa pojallakin päiväkotitaipaleen aloitus. Hulinaa on siis ihan varmasti luvassa! Vähän jo jännittää...