Ensimmäinen isompi vahinko

Meillä on sattunut ja tapahtunut. Niilo työnteli potkumopoaan sen verran innokkaasti, että muksahti naama edellä parketille. Löi nenävarren (jossa on muistona komea mustelma) ja suun lattiaan sillä tuloksella, että verta valui nenästä ja suusta. Alahampaat osuivat ylähampaiden taa ikeniin ja ylähuulikin sai osumaa. Ressukka itki surkeana puoli tuntia sattumuksen jälkeen. Huuli turposi ainakin kaksinkertaiseksi ja suu oli varmasti kipeä.

Päiväunille nukahdettiin äidin syliin kyyneleet poskilla. Unien jälkeen vielä vähän itkettiin ja syliteltiin ennen kuin kiinnostus leluja kohtaan vei voiton murehtimiselta. Hetkessä poika oli kuin mitään vahinkoa ei olisi sattunutkaan! Itse olisin vastaavassa tilanteessa varmaan maannut loppupäivän peiton alla kylmä kääre naamalla...

Pari päivää meni vähän sileämpää ruokaa syödessä, mutta muuten haaverista selvittiin ihan kunnialla. Huulen turvotus laski ja hampaiden pesukin onnistuu jo normaalisti. Kohti uusia seikkailuja (ja sattumuksia) siis!