Blogissa on ollut hiljaista. Arjen pyöritys on tuntunut viime viikkoina aika raskaalta. Niilolla on kunnon 2-vuotiaan uhma päällä, etenkin syömisistä ja nukkumaan menoista tapellaan joka kerta. Ruoka ei maistu (poika tuntuu välillä elävän pelkällä jogurtilla ja banaanilla) ja nukkumaan ei haluta mennä, ainakaan yksin omaan sänkyyn. Illat ovat yhtä huutoa ja vääntöä, puhumattakaan päiväuniajasta...tänään luovutin puolentoista tunnin jälkeen, kun poika vain jatkuvasti karkaili sängystä virne naamallaan. Kyllä kysyy hermoja ja pitkää pinnaa tämä äitinä olo välillä...varsinkin, kun pitäisi jaksaa olla johdonmukainen ja fiksu aikuinen, eikä taantua lapsen tasolle huutamaan, kun ne hermot meinaa mennä.
Lilja on ollut nuhainen viimeiset pari viikkoa. Tukkoisen nenän lisäksi jatkuva motorinen kehitys on pitänyt yöt levottomina. Päiväunet sujuvat onneksi nykyään todella hyvin, kun neiti on viimein oppinut nukkumaan vaunuissa! Saattaa vedellä ulkona unia helposti pari-kolme tuntia. Soseitakin ollaan alettu pikkuhiljaa maistelemaan nyt kun 4kk ikä saavutettiin. Maissia, kukkakaalia ja päärynää on tullut tähän mennessä lusikoitua pieneen suuhun.
Kyllä olisi kuulkaa mukavaa ottaa joskus pieni loma tästä kaikesta härdellistä. Nukkua pitkään, syödä rauhassa lautasellinen lämmintä ruokaa, kuljeksia päivä kaupungilla, juoda pari kylmää siideriä saunan jälkeen ja viettää vaikka miehen kanssa ihan kunnolla kahdenkeskistä aikaa. Onneksi tiedän, että joku päivä nämä on vielä mahdollista toteuttaa...eikä siihen välttämättä edes mene kovin kauaa. Sitä odotellessa pyöritetään tätä uhman ja väsymyksen siivittämää arkea parhaalla mahdollisella tavalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti