100% villaa

Viikko sitten olimme Niilon kanssa mummilassa syyslomailemassa. Lähtöpäivänä piipahdimme miehen kanssa Ruotsin puolella Ikeassa. Mukaan lähti muun muassa olohuoneeseen uusi matto, Alvine Rand. Toivoa sopii, että villamatto pitäisi talvella pienet varpaat lämpöisinä leikkien lomassa.

Ässähässäkkä

Meillä on kyllä riittänyt hulinaa viimeisten parin viikon aikana. Syntymäpäiviä, reissaamista, sairaslomaileva flunssainen isimies, nuhanenä taapero, kiukuttelua, yhden illan syömälakko, huonosti nukuttuja öitä, ylitöissä viihtynyt isimies, ulkoilua (taaperolle piti kaivaa jo toppapuku esiin), laiskoja sisäpäiviä, päänsärkyä, väsymystä, leikkimistä ja ties mitä. Huh.

Ja yksi vilkaisu kalenteriin kertoo sen, ettei tälle ässähässäkälle ole loppua näköpiirissä. Tuloillaan on ainakin lisää ylitöitä miehelle, makuuhuoneen remontti, reissaamista, syntymäpäiviä, ristiäiset, soveltuvuuskokeet ja neuvolointia. Mutta kaitpa me tästä selvitään? Jos vaikka jouluna sitten ehtisi hetken hengähtää...

Ulkoilupuuhissa

Meillä on tapana Niilon kanssa ulkoilla joka päivä sään salliessa. Tällä viikolla on ollut lähinnä sadekelejä, joten aika monta päivää on vietetty neljän seinän sisällä. Eilen sitten viimein päästiin kerhoilemaan ja tänään leikkipuistoon. Huomaa heti, kuinka ulkoilma piristää! Poikakin on paremmalla tuulella ja nukahtaa helpommin päiväunille, kun pääsee hetkeksi pihalle.

Kahtena edellisenä viikonloppuna ollaan ulkoiltu omalla takapihalla pihatöiden merkeissä. On haravoitu, siistitty pensaita, ja kuskattu lehtiä ja oksia kottikärryillä taloyhtiön biojäteastiaan. Niilo on ollut apuna omalla tavallaan konttaamalla lehtikasojen yli ja levittämällä ne pitkin pihaa...

Meillä oli tämän syksyn ensimmäinen pakkasaamupäivä tänään. Kylmenevien ilmojen takia täytyy taas miettiä uusiksi taaperon vaatetus ulos lähtiessä. Omalla kohdalla se ei niinkään aiheuta päänvaivaa, mutta lasta pukiessa on olo aina vähän epävarma. Laitanko nyt liikaa vai liian vähän vaatetta? Pitäisikö laittaa lämpimien käsineiden alle vielä lapaset? Entäs millainen pipo? Neulepaita vai fleecetakki? Pärjätäänhän vielä tuulipuvulla? Mites kengät? Villasukilla vai ilman?

Niin, kymmeniä kysymyksiä joihin saa vastauksen ainoastaan kokeilemalla. Tänään pojalla oli kylmät sormet tunnin ulkoilun jälkeen, vaikka käsissä oli lapaset ja välikausikintaat. Huomenna siis mietimme käsinepolitiikkaa uusiksi.

Minä syön itse!

Meidän taapero ei suostu enää istumaan ruokapöydässä vain syötettävänä. Täytyy saada oma lusikka käteen, muuten suu pysyy tiukasti kiinni ja kiukkukohtaus on lähempänä kuin äiti arvaakaan. Sotkua syntyy, mutta eihän mitään opi ellei harjoittele!

Ensimmäinen isompi vahinko

Meillä on sattunut ja tapahtunut. Niilo työnteli potkumopoaan sen verran innokkaasti, että muksahti naama edellä parketille. Löi nenävarren (jossa on muistona komea mustelma) ja suun lattiaan sillä tuloksella, että verta valui nenästä ja suusta. Alahampaat osuivat ylähampaiden taa ikeniin ja ylähuulikin sai osumaa. Ressukka itki surkeana puoli tuntia sattumuksen jälkeen. Huuli turposi ainakin kaksinkertaiseksi ja suu oli varmasti kipeä.

Päiväunille nukahdettiin äidin syliin kyyneleet poskilla. Unien jälkeen vielä vähän itkettiin ja syliteltiin ennen kuin kiinnostus leluja kohtaan vei voiton murehtimiselta. Hetkessä poika oli kuin mitään vahinkoa ei olisi sattunutkaan! Itse olisin vastaavassa tilanteessa varmaan maannut loppupäivän peiton alla kylmä kääre naamalla...

Pari päivää meni vähän sileämpää ruokaa syödessä, mutta muuten haaverista selvittiin ihan kunnialla. Huulen turvotus laski ja hampaiden pesukin onnistuu jo normaalisti. Kohti uusia seikkailuja (ja sattumuksia) siis!