Pikkuneiti oppi joulukuun alussa seisomaan tukea vasten.
Nyt noustaan ylös aina kun mahdollista, ja kävelemäänkin olis jo kova hinku. Tv-tason ja sohvan pääsee jo etenemään helposti päästä päähän. Jarrusukat ovat ihan must.
Kaikenlainen paukuttelu on myös in.
Kuvassa mäiskitään lusikalla peiliä. Siitähän kuuluu niin kiva ääni!
Lelut (ja kaikki muu, mistä pienet kädet saavat otteen) myös lentelevät jo aikamoisen matkan päähän, kun neiti vähän innostuu niitä nakkelemaan. Ihan hihkuu riemusta, kun saa heitellä jotain.
Päivisin neiti on iloinen, hyväntuulinen ja touhukas. Nukkuu hyvin parit pitkät päikkärit vaunuissa ulkona, ja syö 4-5 sose/puuroateriaa päivässä muutaman tissittelykerran lisäksi.
Yöt ovat sitten toinen juttu. Levotonta meininkiä, etten sanoisi. Eroahdistusta on ilmassa, ja välillä pitää herätä monta kertaa yössä tsekkaamaan, että äiti on vielä paikalla. Toisinaan herätään tissille, toisinaan itkemään aihetta x ja joskus vain hillutaan huvikseen hereillä yön pimeinä tunteina. Unikoulu välähtelee omissa ajatuksissa ja puheissa tämän tästä, mutta muutaman (lyhyttäkin lyhyemmän) kokeilun jälkeen ihan vielä ei taida olla sen aika.
Kaiken kaikkiaan meillä on kyllä reipas ja ihana pikkuneiti. Ikääkin kohta 8 kuukautta!
Äidin rakas.
Oi, ihana!
VastaaPoista