Mies on ollut kesälomalla kaksi viikkoa ja toinen mokoma olisi vielä jäljellä. Minä olen hyödyntänyt ylimääräisen käsi- ja silmäparin jatkuvan läsnäolon tarttumalla imuriin, luutuun ja rättiin. Joka päivä on koitettu jotain siivota ja saada aikaan, mutta silti tuntuu, että homma ei etene yhtään. Näyttää siltä, kuin joka huoneessa olisi pommi räjähtänyt.

Niilo täyttää huomenna 2-vuotta, ja ensi viikonloppuna juhlitaan kakkukahvien merkeissä ystävien ja sukulaisten kanssa. Siihen mennessä olisi kiva, jos täällä olisi paikat järjestyksessä.

Pari päivää sitten vaihdoimme makuuhuoneet päikseen. Niilo meni toistaiseksi pienempään, ja me vanhemmat Liljan kanssa tuohon alimmassa kuvassa näkyvään suurempaan huoneeseen. Ei ainakaan helpottanut tätä siivouksen märää, kun leviteltiin kahden huoneen tavarat pitkin asuntoa. Nyt on onneksi suurin osa jo löytänyt tiensä omille paikoilleen.

Kai tästä pikku hiljaa saadaan taas asuttavan näköinen koti?

PS. Postailuideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta aikaa koneella istumiseen ei tahdo oikein löytyä. Päivät ovat ihan yhtä touhua aamusta iltaan, ja päivän päätteeksi ei muuta jaksa tehdä, kuin kaatua rättiväsyneenä sänkyyn. Blogi päivittyy nyt vähän harvakseltaan, silloin kun on oikeasti aikaa istahtaa alas. Kamerakin pitäisi kai kaivella jostain esiin...