Hyvää Joulua!

Joulukuusen korvaaja ja tämän huushollin ainoa tonttu. Hulina hiljenee joulunviettoon.

Tämä kun putoaa...

...niin meidän terassilla voi käydä iso rysäys!

Jumppatuokio

Kato äiti, tästä se lähtee! Nosta ensin jalkaa, yy kaa koo...

Sitten kontalleen ja ylös!

Askel sivulle! Jaksaa, jaksaa!

Huh, olipa rankkaa...

Haloo?

Puhelimeen puhuminen on nykyään kova sana! Niilo soittaa leikeissään päivittäin ainakin mummulle ja papalle. Äidin vanha kännykkä korvalle ja sitten selostamaan kovaan ääneen päivän tapahtumia.

Lisää hampaita!

Meidän taaperolle on tulossa ensimmäiset poskihampaat, ja se on kuulkaa rankkaa hommaa. Juuri kun muutama päivä sitten otin pojalta tutit pois, niin samaan syssyyn alkoi hammaskiukuttelut. Viime yönä Niilo heräsi puolen yön aikaan itkemään eikä rauhoittunut millään. Sormia suussa pyöritellen huusi ja itki toista tuntia, ennen kuin supon avulla saatiin ikeniä vaivannut kipu hellittämään ja nukkumatti vierailulle uudestaan.

Tämä äiti tunsi kyllä itsensä niin avuttomaksi. Ei auttanut syli, ei silittelyt, ei hyssyttelyt eikä mikään muukaan. Välillä ei saanut edes koskea pieneen, vaan heti huidottiin ja työnnettiin ja potkittiin pois päin. Saapa nähdä onko meillä edessä vielä lisää tällaisia öitä. Ja jos on, niin kuinka monta?

Pakkasta, kiitos!

Odotan huomista. Säätiedotus lupaa pakkasta, mikä onnen päivä! Viime viikolla pojan mummilassa kyläillessä ulkona näytti tältä:

Nyt kun katselen ulos ikkunasta, näen räystäältä putoilevia vesipisaroita ja terassilla kasan loskaa. Aurauksen sijaan teille kylvetään soraa ja hiekkaa. On märkää, harmaata ja ankeaa. Jos nyt jotain positiivista koitetaan keksiä, niin onneksi täältä ei sentään ole kaikki lumet sulaneet pois. Ainakaan pihoilta.

Tilaukseen siis pakkasta ja vaikka vähän sitä lunta lisää. Päästäisiin pojan kanssa taas ulkoilemaankin!

Parturointia

Meidän ruuhkatukasta tuli kerta heitolla ison pojan näköinen, kun isi pääsi parturiksi. Viime viikolla tukka vielä hipoi olkapäitä, kutitteli silmiä ja oli takkuinen. Nyt ei mokomat haivenet enää kiusaa.

 

Kyllähän oli poika ihmeissään, kun tukanleikkuun jälkeen katteli itteään peilistä! Monta kertaa piti käydä kurkkaamassa, että kuka sieltä oikein katsoo takaisin.

Luopumisen tuska taisi olla kovin äidille, kun ihanasta peikkotukasta ei jäänyt paljoa jäljelle...

Voihan Blogger!

Todella ärsyttävää. Meinaa hermot mennä tämän Bloggerin kanssa. Monta päivää sitten lukuluetteloon lisäämiäni blogeja ei enää löydykään, ja kun yritän niitä uudestaan sinne lisäillä niin eipä ne sinne ilmesty. Argh! Monta hyvää blogia on nyt kadonnut luettelosta, ja joudun niitä metsästämään googlen haun avulla. Täytyy varmaan lisäillä mokomat vaan jonnekin kirjanmerkkeihin, kun ei tämä blogger ilmeisesti halua minun niitä lukevan.

Nyt kun sais vielä jostain vähän kärsivällisyyttä lisää tähän hommaan...

Pikkutonttu

Meidän taaperoikäisellä tontulla ei meinaa pysyä tonttulakki päässä kahta sekuntia kauempaa, että äiti saisi otettua jouluisia kuvia...

Ainoa kuva, jossa kyseinen kilisevä lakki on pojan kutreilla, päätyikin sukulaisten ja kummien joulukorttiin.

Mitä sitten, jos bodyn etumus ja leuka on ihan kuolassa...kunhan tonttulakki on päässä!

Wanted

Nämä meille, kiitos! Petivaatekaappi kaipaisi vähän uudistusta. Kuvat Ikea.

Tarhareppu

Meidän perheen arki menee uusiksi tammikuussa, kun aloitan opiskelut ja Niilo päiväkodin. Nyt olisikin hakusessa pojalle fiksu tarhareppu. Tämä Fjällrävenin Kånken Mini houkuttelisi:

Pirteän keltaisena tietty! Ainoa juttu mikä vielä mietityttää, on repun koko. Korkeus on 29cm, riittääkö tuon kokoinen reppu tarhakamppeille? Lähinnä siis vaihtovaatteille...kuravaatteet, kumpparit, varakintaat ja sellaiset laitetaan varmaan kangaskassissa menemään päiväkodille silloin kun niille saattaa olla tarvetta.

Sormet syyhyten ja nettikauppoja selaillen olen jo melkein klikannut "tilaa"...