Syksyn satoa

Meillä on pieni piha. Ja pihalla pieni omenapuu. Ja omenapuussa isoja, punaisia omenoita. Pieni herkkusuu kävi nappaamassa itselleen välipalaa.

Tahtojen taistelu

Meidän taapero on aina ollut hyväntuulinen. Ihana pieni aurinkoinen poika, joka hymyilee kaikille eikä turhista kiukuttele. Ja sellainen hän on edelleen. Paitsi, että nyt on mukaan tullut aimo annos temperamenttia ja 1-vuotiaan omaa tahtoa!

Kaikki kielletty kiinnostaa. Olisi niin mukavaa vedellä töpseleitä seinästä, tutkia ja maistella. Painella pesukoneen tai tiskikoneen nappuloita, ja sekoittaa meneillään oleva pesuohjelma. Roikkua olohuoneen verhoissa pyörien ja kikattaen, koska se on niin hauskaa. Vaan sitten tulee äiti, ja komentaa napakasti EI! Ainakin viisikymmentä kertaa päivässä.

Ja mitä tekee taapero? Vetää itkupotkuraivarit. Kirjaimellisesti. Hakkaa päätään seinään ja lattiaan. Huutaa, itkee ja kiukkuaa. Repii äitiä kaulasta ja muksii otsalla nenään. Puraisee terävillä hampaillaan polvesta.

Niin, tahtojen taistelua. Ja kohta äiti saa taas olla komentamassa.

Näin nätisti meillä yleensä kuitenkin leikitään...

Aloittelua

Tässä se nyt on. Oma blogi. Enhän ole tätä suunnitellutkaan kuin vuoden alusta asti. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?

Arki 1-vuotiaan taaperon kanssa on välillä yhtä hulinaa. Siitä blogille nimi. Meillä touhutaan, ulkoillaan, kiukutellaan, nauretaan, opitaan uutta, remontoidaan, sisustetaan, välillä reissataan ja sitten ihan vain ollaan ja laiskotellaan.

Lapsiperheen arkea, sitä tämä lähinnä on!